Olin luvannu mammalle jo monta kuukautta tehdä paripotretin, mut oli noi kuvaushalut nollissa pitemmän aikaa.. Tänää kuitenki tartuin pitkäst aikaa kameraan ja päätin toteuttaa sen toiveen... No nyt se on enemmän ku ilonen :D Ja ehkä rupeen enemmänki kuvailee ku kerran näyttää omaaki silmää miellyttävän lopputulos... Kamera käteen ja puistoihin ettiin mestoi.. Sellanen löytyki sitten pikkuhuopalahdesta... Onnex ketää ei ollu juurikaan liikkeellä ni sai ihan rauhas fiilistellä tovin. Yleensä mulla on jo suunnitelma päässä kuten tänääki, mut oikea lokaatio pitää olla just eikä melkein kuten päässä.. Pelkkä penkki ei riitä vaan haluan aina taustalle asioita jotka toimii täytteenä. Mamma ei juurikaan ole linssilude, kuten minä... Mutta kyllä siitä nopeasti kehkeytyi ilmeet kasaan... Kun olen sitämieltä että nyt on tullut hyvä kuva siirryn seuraavaan tai lopetan kuvaamisen, koska on kiire päästä työstämäään kuvasta mielenkiintoinen... No tälläinen syntyi tänään.. toivottavasti pääsen taas harrastuksen pariin paremmin ni alkais tulee lisää kuvia... Kuvaus on mulle terapeuttista, mutta myös välillä saatanan ressaavaa.. Etenkin silloin kun luovuus on kadonnut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti